Elokuva "Kuin raivo härkä" sosiologian näkökulmasta
Jimi Parkkinen
Tehtävänä on ollut: Tutustua kirjallisuuden kautta teoriaan ja soveltaa sitä käytäntöön elokuvan avulla. Kirjana on Pekka Sulkusen Johdatus sosiologiaan 1998 ja elokuvana Martin Scorsesen ”Kuin Raivo Härkä” (Raging Bull 1980).
Liikuntasosiologia kuvaa ihmisyhteisöjen rakennetta liikunnassa, niiden muodostumisen edellytyksiä ja kehityslakeja.
Elokuva kertoo suuren nyrkkeilijän Jake La Mottan elämän varjoista sekä loistosta. Tarina alkaa 1940-luvun Yhdysvalloista päättyen 1960-luvulle. USA ei ollut vielä 1940-luvun alussa II maailman sodassa mukana, mihin sotkeutui joulukuussa 1941. Valtion taloudellinen tilanne oli hyvä; vuoteen 1945 mennessä oli saavutettu nollatyöttömyys liikekannallepanon ansiosta. Kuitenkin II maailman sodan kustannukset olivat niin huikeat, että valtionvelka kuusinkertaistui ja verotus nousi. Republikaani Trumannin tultua presidentiksi minimipalkat tuplaantuivat ja sosiaaliturva parani. Kylmäsota alkoi 1940-luvun lopulla.
1950-luvulla talouskasvu hiipui, työttömyys lisääntyi ja kylmäsota jatkui. Marxismi saapui Yhdysvaltoihin. Hänen kapitalismiteoriansa selvittää, miksi tuottavuuden nousu ja vaurauden lisääntyminen ei poista kurjuutta. Kapitalismi tekee ihmisestä vapaan, orjuuttaa heitä kilpailun ja palkkatyön pakkoihin. Republikaani Eisenhower nousi presidentiksi vuonna 1952. Valtio sijoitti rahaa avaruuden valloittamiseen. USA oli mukana Korean sodassa vuosina 1950-1953.
Vuonna 1960 presidentiksi tuli roomalaiskatolinen John F. Kennedy. Elettiin kulutusjuhlan aikaa. Ihmiset halusivat muuttaa kaupungeista lähiöihin. Muutto oli suurinta Kaliforniaan ja Floridaan. Keskiluokka kasvoi suureksi ja sen ostovoima oli suurta. Rikkaiden ja köyhien välinen kuilu kasvoi. Yhdysvalloilla ei ollut jälleenrakentamisen taakkaa II maailmansodasta. Auto- ja lentokoneteollisuus kasvoi. Suurvaltojen suhteen paranivat vuonna 1962 ja 1963 JFK murhattiin.
Nyrkkeilyllä on pitkät perinteet jo Antiikin Kreikasta lähtien. Jo Rooman Valtakunnassa nyrkkeily oli gladiaattoriotteluiden laji. Silloin säännöt olivat pelkistetyt; –ottelu päättyi yleensä toisen kuolemaan. Nykymuotoinen nyrkkeily on saanut alkunsa Brittein saarilta. Ensimmäiset säännöt kehitettiin vuonna 1743. Näiden sääntöjen mukaan käytettiin nyrkkeilyhanskoja, vaikka ne lopullisesti otettiin käyttöön vuonna 1867 julkaistuissa säännöissä. Nykyaikaisen nyrkkeilyn katsotaan alkaneen 1892. Sittemmin nyrkkeilystä on tullut tarkasti säännöin rajattua urheilua, jossa on selkeä ero amatööri- ja ammattilaissäännöillä. Ammattilaissovellukset vaihtelevat eri liittojen ja Yhdysvalloissa eri osavaltioiden välillä huomattavasti.
Jake La Motta otteli kymmenen kuukauden aikana 20 kertaa vuonna 1941. Tämä oli normaalia, koska tulot olivat hyvin pienet, noin 20-50 dollaria per ottelu. Nyrkkeily oli suuressa suosiossa toisen maailmansodan jälkeen. Nyrkkeily yhdisti sodan repinyttä kansakuntaa. La Mottan katolilaiset vanhemmat olivat lähtöisin Italiasta. Koska Italia oli toisen maailmansodan häviäjämaita, ei La Mottan alkuperämaata painotettu. Lapsuuden hän vietti New Yorkin Bronxissa. Poikakoti ajoilta hän oppi purkamaan aggressioitaan nyrkkeilemällä. La Motta, Bronxin härkä, oli 177-senttinen ja 79-kiloinen keskisarjan nyrkkeilijä, joka ei viljellyt nyrkkeilyt hienouksia. Hänen rajaton iskunkestävyytensä antoi mahdollisuudet jatkuvaan päälle käyntiin. Häntä ei tyrmätty urallaan kertaakaan. Jake oli keskisarjan maailmanmestari vuosina 1949-1951. Vartaloltaan hän oli tukevatekoinen ja kädet kävivät kuin höyryvasarat. Vuonna 1970 ilmestynyt Jake La Mottan elämänkertakirja on nimeltään Raging Bull. Se käsittelee häntä nyrkkeilyn, rikosten ja vankilakierteen kehässä. Elokuvaversio sivuuttaa hänen lapsuutensa täysin ja rikollisvuotensa lähes kokonaan. Elokuva näyttää selkeät yhteydet nyrkkeilyn ja mafian välillä. Ohjaaja Scorsese lähestyy elokuvaa sosiaalisen behaviorismin kautta; kaikki lähtee yksilöstä. Vaikka elokuva kuvaa kehän tapahtumia varsin vähän, niin La Mottan ammattilaisuudesta johtuen hänen elämänsä on urheilua myös kehän ulkopuolella. Hän eli urheilun kautta.
Elokuva alkaa vuodesta 1941, jolloin Jake on lupaava nyrkkeilijä, joka on naimisissa nuoren tytön kanssa. Hänen veljensä Joey on Jaken manageri, valmentaja ja läheisin ystävä. Veljesten suhde on avoin ja lämmin torailusta huolimatta. La Mottan animaalisuus ja ylimielisyys aiheuttavat useita konflikteja vaimonsa kanssa. Jake ja Joey viettävät paljon vapaa-aikaa yhdessä ja Joeyn kautta Jake tutustuu nuoreen Vickien. Jake hullaantuu ja rakastuu Vickien, jonka kanssa päätyy hieman myöhemmin naimisiin. Jake La Motta ei pitänyt mafiasta, ja häntä ärsyttää suunnattomasti se, että hänen vaimonsa liikkui mafiapiireissä.
Mestaruusottelussa vuonna 1949, jolloin Jake on uransa huipulla, hän saavuttaa ratkaisevan voiton tyylikkäästi nyrkkeilevästä Cerdanista. Ainut tie tähän otteluun oli sopia ottelusta mafian kanssa. Vastineeksi La Motta joutuu ottelemaan mafialle sopuotteluja, joita hän syvästi katuu.
Elokuvan hetkellinen onni välähtelee hääjuhlissa ja tuoreen perheen alkuvaiheessa. Myöhemmin La Mottalle tulee paino-ongelmia. Hän käy ärtyisämmäksi ja entistä mustasukkaisemmaksi syyttäen jopa Joeya Vickieen sekaantumisesta. Tästä syystä heidän suhteensa katkeavat. Otettuaan otteluissa suuren määrän iskuja kehoonsa, Jake La Motta haluaa sillä rangaistuksen siitä, minkä hän tunsi tehneensä väärin. Nyrkkeilykehä on hänelle kuin alttari, jossa hän sai synnit anteeksi. Bronxin härkä on voitonhimoinen ja tunnollinen harjoittelija, mitä häiritsi hänen epävarmuuden ja alemmuuden tuntonsa. Hänen ura päättyy mestaruusottelun häviöön Sugar Ray Robinsonille vuonna 1951.
Miamiin muutettuaan hän isännöi omalla nimellä tunnettua yökerhoa. Elämä kukoistaa ja rahaa riittää. Vähitellen ote elämään herpaantuu nyrkkeilyuran jälkeen eikä Jake enää huolehdi terveydestään ja lihoo epäsäännöllisistä elämäntavoista johtuen. Rahat hupenevat ja talo joudutaan myymään. Avioliitto Vickien kanssa päättyy ja lapset jäävät äidille. Jake joutuu vankilaan, koska hänen yökerhossa oli asiakkaana 14-vuotias tyttö. La Mottalla ei ollut rahaa maksaa takuita. Nyt hän kohtaa ensi kertaa todellisen vihollisensa, itsensä. Vapauduttuaan vankilasta Jake suuntaa New Yorkiin stand up –koomikoksi strippariklubiin. Siellä hän tapaa Joeyn, joka ei halua ystävystyä enää veljeensä. Elokuva päättyy kohtaukseen, jossa Jake valmistautuu stand up –näytökseensä hurjia varjoalakoukkusarjoja iskien. Saisiko hän tätä kautta vielä otteen elämästään?
Elokuvan ympäristö kuvaa osuvasti nykyaikaisen kaupunkimaisen ja teollisen yhteiskunnan luonteenomaista piirrettä, erikoistumista. Tällaisessa kompleksisessa yhteiskunnassa opettajat, ammattiurheilijat, tieteenharjoittajat tai papit toimivat erikoistuneen tiedon ja ammattitaidon varassa, eikä ko. tehtäviä voi vaihtaa kuin rajoitetusti. Erikoistumisesta seuraa merkittävä toimeentulomahdollisuuksien paraneminen. Samalla ihmiset jakautuvat ryhmiin ammatti- ja luokka-aseman perusteella. Ihmisten riippuvuus kasvaa toisistaan, koska kukaan ei voi tulla toimeen pelkästään oman tuotantonsa varassa. Yhteiskunnan kiinteys ja sen järjestys tulevat ongelmaksi. Yksilökeskeisyyden ja järjestyksen tulee perustua yhteistoimintaan, sopimuksiin ja erilaisuuden suvaitsevaisuuteen. Sosiologiaa tuskin esiintyisi ilman demokratiaa; Sen olemassaolon edellytys on julkinen keskustelu yhteiskunnan tilasta. Massa- ja eliittikulttuuri korvaavat kansankulttuurin.
Yhteiskunnan toimivuuden ja jatkuvuuden takia tarvitaan jonkinasteista yhdenmukaista käyttäytymistä ja sitä koskevissa odotuksissa. Kun sääntöjä noudattava käyttäytyminen on yhdenmukaista ja sen yhdenmukaisuutta valvotaan palkinnoin ja sanktioin, on kysymys normeista. Yksiavioisuus ja vanhempien velvollisuus huolehtia lapsistaan ovat selvästi normeja. Nyrkkeilijä La Mottalla oli omat normit kehässä ja kehän ulkopuolella. Kuitenkin kehässä hän pärjäsi parhaiten. Hän oli katolinen, mitä elokuvassa ei painotettu erityisesti. Onhan uskonnollinen käyttäytyminen osoitus vähemmän selkeästä normista. Kehä oli alttari, jossa hän sai synninpäästön ottaen vastineeksi hirvittävän määrän iskuja kehoonsa.
Funktionaalisen perheteorian mukaan perheellä on kolme tärkeää funktiota; Jälkeläisten tuottaminen, lasten sosiaalistaminen (opettaminen yhteiskunnan jäseniksi) ja aikuisten tunne-elämän tasapainottaminen. 1950-luvun Yhdysvalloissa isän ja äidin tehtävät perheessä olivat selvästi eriytyneitä. Äiti hoiti kotitaloudesta ja isä rahan hankinnasta. Vaikka La Mottan perhe oli viimeksi mainitun seikan suhteen tavallinen, ei kolmesta perheen funktiosta toteutunut hyvin kuin suvunjatkaminen. Elokuvan perusteella Jaken ongelmakäytös esti muiden funktioiden täyttymisen.
Vallalla tarkoitetaan sosiologiassa kykyä saada muut toimimaan jollain nimenomaisella tavalla, jopa vastoin omaa tahtoaan. Kontrolli tarkoittaa pyrkimystä rajata yhteiskunnan jäsenten käyttäytyminen tiettyihin puitteisiin. Poikkeavuuden kontrollilla voidaan ymmärtää pyrkimystä vähentää poikkeavuutta sekä pitää poikkeavat henkilöt kurissa oikeuksia rajoittamalla ja rangaistuksilla. Joey vei Bronxin Härkää henkisellään vallallaan Jakea eteenpäin. Vasta mestaruuden jälkeen heidän ystävyytensä loppui ja Jaken alamäki alkoi. Toisaalta Jake piti vaimoaan henkisesti ja fyysisesti vallassaan. Yhteiskunta ja mafia joutuikin kontrolloimaan La Mottan tekoja tapahtui ne sitten kehässä tai sen ulkopuolella (sopuottelut ja alaikäiseen sekaantuminen).
Poikkeavuuden käsite on määritelmänä yhteydessä normin käsitteeseen. Se on käyttäytymistä, joka poikkeaa normeista. Useimmat poikkeavuusteoriat perustelevat poikkeavan käyttäytymisen osoittamalla siihen johtavia syitä. Tällaista kutsutaan kausaaliseksi poikkeavuusteoriaksi. Elokuva ei anna vastausta siihen, minkä vuoksi Jake La Motta ei riittävän selkeästi omaksu yhteiskunnassa vallitsevia normeja. Oliko lapsuudessa tai perinnöllisyystekijöissä piirteitä, jotka vaikeuttivat norminmukaisen käyttäytymisen oppimisen? Kun yhteiskunnan normijärjestelmä ei ole integroitunut nopean muutoksen tilanteessa, johdonmukainen mukautuminen ei ole mahdollista noudattaapa yksilö mitä normia hyvänsä (hän loukkaa aina toista). Yhteiskunnassa, jossa kaikki hyväksyisivät kaikki sekä päämääriä että keinoja koskevat normit, ei tapahtuisi muutoksia (vrt. ääri-islamilaisuus). Oliko Bronxin Härkä nopeasti muuttuvan yhteiskunnan uhri?
Normeista poikkeaminen ei kuitenkaan johda välttämättä täysin normittomaan tilaan. Poikkeavat yksilöt liittyvät usein yhteen ja kehittävät oman normistonsa ja elämäntapansa. Näitä poikkeavia yhteisöjä kutsutaan usein alakulttuureiksi, jotka pyrkivät tietoisesti muuttamaan yhteiskuntaa niin, että sietäisi paremmin alakulttuurin normeja tai jopa hyväksyisivät ne. Elokuvan mafia on tästä mainio esimerkki.
Normi ja rooli ovat sukulaiskäsitteitä, joiden välillä on kaksi olennaista eroa. Normi viittaa yksilön ja koko yhteisön väliseen vuorovaikutukseen. Roolin käsite huomioi ryhmien väliset suhteet. Toinen ero on se, että normeilla tutkitaan käyttäytymisen yhdenmukaisuutta, kun taas roolit selittävät erilaisuutta. Roolit erottelevat ihmiset toisistaan ja ihmiset käyttävät niitä hyväkseen erottuakseen muista. Roolit muuttuvat ja vaihtuvat muuttuen osaksi persoonallisuutta. Monet ammatit muovaavat harjoittajiaan niin paljon, että sen voi huomata esim. ulkonäöstä muuallakin kuin työpaikalla. Roolikalusto (nyrkkeilijällä varusteet, taito, voima ja kestävyys) erottaa roolit toisistaan. La Mottalla eri roolit menivät haitallisesti päällekkäin. Hän oli nyrkkeilijä kehässä ja kehän ulkopuolella. Erityisesti ns. siirtymäriitit ovat merkittäviä. Niitä suorittamalla yhteisö tunnustaa jäsenensä siirtymisen uuteen rooliin. Tässäkään Bronxin Härkä ei onnistunut uransa lopetettuaan ja siirryttyään ”tavalliseen elämään.”
Roolikasautumat ovat monien samanaikaisten roolien summa, minkä puitteissa persoonallisuus kehittyy. Roolikasautuman ainekset ovat erilaisten ryhmien taholta kohdistuvia rooliodotuksia. Nyrkkeily-yleisö odottaa erilaista käyttäytymistä nyrkkeilijältä kuin tämän vaimo, valmentaja tai mafia. Jake La Mottan roolikasautuma muodostui yhtäaikaisesti nyrkkeilijän (mestari, haastaja, vastustaja, voittaja ja häviäjä), perheenisän, aviomiehen, valmennettavan, velimiehen ja ystävän roolista. Aktiiviuran jälkeen roolien määrän väheneminen korreloi elämän laadun kanssa. Koska roolien määrä väheni, hänellä ei ollut enää ”naamiota” minkä taakse piiloutua. Tavoitteisiin ja päämääriin pyrkiessään hän menestyi hyvin, mutta sinne päästyään ei sopeutunut sinne.
Nyrkkeilijän ammatti on kovaa harjoittelua, jota ei voi tehdä intensiivisesti koko elämäänsä. Mitä tehdä nyrkkeilyn jälkeen? Bronxin Härän kohdalla voidaan puhua syrjäytymisestä työelämästä. Vaikka heti uran päättymisen jälkeen taloudellista hätää ei ollutkaan, alkoi väistämätön alamäki. Ennen laskukauttaan hän halusi näyttää rikkautensa muiden amerikkalaisten tapaan; - Muutto Miamiin uima-altaitten keskelle oli trendien mukaista loistokkuutta. 1950-luvun lopulta alkaneessa koomikon toimessa häntä ei enää arvostettu entisenä mestarina, mikä aiheutti hänelle suurta tuskaa ja hyväksynnän tarvetta.
Kulttuurirelativismin mukaan yhden kulttuurin normeja ei voida arvioida toisen kulttuurin arvolähtökohdista. Se mitä yhdessä kulttuurissa pidetään hyvän maun mukaisena saattaa toisessa kulttuurissa olla inhottavaa ja rumaa. Kulttuurirelativistien mukaan ei ole olemassa ihmislajille ominaista ihmisluontoa. Suhtautuminen väkivaltaan riippuu normeista. Luullaan, että aggressiivisuus, kilpailu ja sodankäynti ovat ihmisille ominaista. Urheilua pidetään sivistyneissä yhteiskunnissa tapana, jolla tätä väkivallan viettiä tukahdutetaan säännellysti. On esitetty todistusaineistoa mm. eskimoiden heimoista, jotka eivät koskaan sodi ja joiden kielessä ole edes käsitteitä ilmaisemaan taistelua tai sotaa. Bronxin Härkä, Jake La Motta, oli ympäristönsä uhri.
LÄHTEET:
Lounasheimo, Ilmo: Kehän sankarit 1987
Scorsese, Martin: Kuin Raivo Härkä (Raging Bull) 1980, video
Sinclair, Andrew: A concise history of the United States 1999
Siukonen, Markku (toim.): Urheilun sääntö- ja kuntoopas I 2000
Sulkunen, Pekka: Johdatus sosiologiaan 1998